Pihamaan reunassa kohoaa lumipenkka jonka alla Kallen auto viettää talviunta. Ja tuskin se keväälläkään siitä enää herää. Siitä on käyttömaksu maksamatta, eikä katsastusmieskään ole sitä muutamaan vuoteen nähnyt.

Viimeisen matkansa Kallen auto teki riimun jatkeena traktorin perässä, kun kampiakseli leikkasi kiinni öljyn puutteesta. Naapuri Koistinen ohjasi ja Kalle ajoi traktoria.

- Se vain räjähti, Kalle vastasi kun kysyin mikä autolle oli tullut.

Hinauksen viimeisessä mutkassa auto karkasi vielä metsähallituksen puolelle ja ohjauskulmat saivat uudet haritukset.

Kauppa- ja kyläreissunsa Kalle teki traktorilla. Tänäänkin näin hänet tulossa kaupungista nelivedollaan. Parempi ja viihtyisämpi se on kuin moni auto, neliveto, ilmastoitu ohjaamo ja stereot.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kalle istuu tuvassa pirtinpöydän äärellä.

- Istu pöytään, Kalle sanoo nostamatta katsettaan esitteestä, joita oli pöydällä melkoinen kasa, toinen toistaan värikkäämpinä. Kasassa oli myös useita autoalan lehtiä.

- Onko sinuun iskenyt autokuume? kysyn istuen Kallea vastapäätä.

- Niinkin voisi sanoa, Kalle tuumaa ja ojentaa yhden esitteistä minulle. – Eikö ole hieno pick-up?

Otan kiiltävälle paperille painetun esitteen käteeni. Pöydän yläpuolen loisteputki kiiltelee paperin pinnasta niin, ettei esitteestä tahdo saada mitään selvää.

- On ainakin kiiltävä.

- Kaikki ne kuvissa, Kalle sanoo verkkaisesti.

- Ei auto, kun tämä paperi, naurahdan.

 

Selailemme jonkin aikaa hartaina esitteitä. Seinäkello raksutus täyttää tuvan.

- Tässä se on, Kalle sanoo juhlallisesti. Sitten hän kasaa muut esitteet nippuun.

Kallen valitseman auton esitteen kannessa pick-up on pysäköity keskelle kypsänä lainehtivan viljapellon keskelle. Auton lavalla keimailee bikineihin puettu oljenvaalea nainen. Kallen auton valita taisi perustua mielikuviin.

Kun juomme kahvia, Kalle kertoo kaupunki reissustaan ja autoliikkeissä käynneistään.

- Entisestä autosta eivät luvanneet tarjota edes kahveja, Kalle harmittelee.

- Kyllä ne romunkerääjät sen hakevat, lohduttelen

 

Kallen luota lähtiessä saan sylillisen autoesitteitä.

- Viskaatko ne kylällä lehtienkeruulaatikkoon, kun ohitse kuitenkin ajat? Kalle kysyy. – Niin on liukasta ja kiiltävää nämä nykypaperi, ettei uunissa pala, eikä voi hyyskässä paremman puolen pyyhintäänkään käyttää, kun ei siihen mikään tartu.