Potkaisin lumisen kenkäni ovenkynnykseen kun työnsin autotallin oven auki. Samassa moottorisaha putosi pöydältä lattialle ja sen kimpussa ollut Kalle kirosi. Teräketjujarrunkahva levisi muovimurusina pitkin betonilattiaa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

    - Nyt taisi tulla sinulle kallis oven avaus, Kalle sanoi ja kohotti rasvaisilla sormillaan pipoa silmiltään.

    - Voi sun seitsemän, sain sanottua harmissani. Mutta Kalle purskahti nauruun.

    - No, mitäs tuosta. Ei se ollut lähtenyt käyntiin enää kahteen vesikesään.

Nostin mukanani tuoman upouuden Husqvarnan pöydälle.

    - On paperinpyörittäjällä hieno peli. Ei ole tainnut metsässä käydä, saati puuta maistellut? Kalle tuumaili kiertäessään tonttipuiden myynnistä saamillani rahoilla ostettua uutta sahaa.

    - Eipä ole tullut aukkohakkuita harrastettua.

    - Se on nyt tällä kaadettava ne minun rehusiilon lautapuut. Teräkin on terävä, vaikka paperia sahaisi, Kalle sanoi.

    Asiansa osaavana Kalle nykäisi sahan käyntiin. Pitelin korviani, kun hän huudatti sahaa tallissa. Sininen pakokaasu kävi silmiin.

    - Eiköhän lähdetä leimikolle, Kalle huusi ulos mennessään. Ovi rämähti turvasaappaan kolahtaessa kynnykseen.

 

Istuin Kallen takana traktorin kopissa. Eturenkaat halkoivat miltei metristä hankea Kallen ajaessa kohti järven rannassa olevaa kuusikkoa. Kallen sininen turkishaalari tuoksui öljylle ja tehdyille työpäiville.   

    Lumen alla vaanivat kuopat heilauttelivat traktoria ja Kalle myötäili koko 120- kiloisella olemuksellaan. Istuimen kaasujousi vinkui. Ennalta varoittamaton sarkaoja pellolle noustessa heitti pääni kipeästi kopin pystypalkkiin.

    - Taisi tehdä kipeää? Kalle nauroi, katsoen taustapeilistä kyydissä olevaa ja kiihdytti peltoaukealla vauhtia. Puristin edessäni olevaa penkinreunaa rystyset valkeina.

    Kuusikon reunassa Kalle sammutti traktorin ja hyppäsi sahan kanssa kopista. Kömmin kangistunein jäsenin ulos ja jäin seisomaan ylimmälle portaalle. Kalle kahlasi haaruksiin yltävässä hangessa traktorin kauhalle ja otti sieltä lumilapion.

    - Tässä on sinun työkalu, hän huusi heiluttaen lapiota. Toisella kädellä hän kohotti moottorisahaa  –Minä lainaan tätä, kun kerran särjit sen minun.

    Menin ja otin Kallelta lapion.

    - Tämä työnjako käy hyvin. Näytä vain puu mistä aloitetaan, vai odottaako herra, että avaan polun?

    Runsaasta lumesta huolimatta Kalle harppoi rivakasti keskemmäksi kuusikkoon mittaillen katseellaan sylin paksuisia puita. Rannassa häämötti Kallen rantasauna ja metsän keskellä oli lautainen ulkovessa.

    - Tästä kun lapioit niin päästään tositoimiin, Kalle sanoi osoittaen vieressään olevaa kuusta. Upotin lapion hankeen ja kaivoin puun tyven puhtaaksi aivan mustikanvarpuja myöten. Kalle kiersi puulta toiselle osoittaen mitkä puut kaadetaan.

    Siirryttyäni uudelle puulle lapioimaan, Kalle nykäisi sahan käyntiin. Seurasin syrjäsilmällä, kun Kalle heilautti punaisella kumirukkasella suunnan mihin oli suunnitellut puun kaatuvan.

    Kalle sahasi ensiksi pienen kolon kaatosuunnan puolelle, kääntyi puun toiselle sivulle, kiihdytti sahan kierrokset ja upotti terän puunkylkeen.  Rauhallisella liikkeellä saha kiersi puuta teräketjun kadotessa rungon sisään ja puruvanan lentäessä sahaajan taakse.

    Hiukan ennen kuin terä saavutti toiselle puolen puuta sahatun kaatokolon, runko vavahti ja alkoi kallistua haluttuun suuntaan. Kalle veti terälaipan pois rungosta, sammutti sahan ja kuin ohjatakseen saattoi kädellä kaatuvaa puuta. Kuusi kaatui hankeen rutisten. Lumipilvi nousi useamman metrin korkeudelle jääden leijumaan hiljaisuuteen.

    - Ammattimies on ammattimies, Kalle huusi.

 

Kalle oli valinnut kaadettavaksi seitsemän runkoa. Sain oman urakkani luotua siihen mennessä, kun toinen puu oli kaatunut ja karsittu. Kalle heitti minulle tukkisakset.

    - Kasaa nuo kuusikuidut tuolta runkojen päistä yhteen paikkaan, etteivät jää hangen alle.

    Paita valmiiksi märkänä lumenluonnista, taiteilin katkottua runkoa pitkin hakemaan parimetristä kuitupropsia. Lumihangessa puiden raahaaminen lähemmäksi ajouraa kävi työstä.

    Viidennen puun jälkeen Kalle meni traktorille tankkaamaan sahaa. Tarvoin hänen luokseen lumeen syntynyttä polkua pitkin.

    - Olisi pitänyt ottaa eväät mukaan, Kalle tuumaili avopäin, tukka höyryten. Pipo oli traktorin renkaalla jäähtymässä. Nyökyttelin myöntävästi ja vatsassani murisi. Aamupuuro oli kevyttä savottaruokaa, läskisoosia ja perunaa ne tukkijätkät syövät.

 

    - Nyt saat nähdä diplomikaadon, Kalle uhosi viimeisen rungon luona. – Tuosta kahden kuusen välistä siten, että latva hipaisee tuolla takana olevaa koivua.

    - Anna mennä sitten, vastasin ja arvioin hämärtyvässä metsässä kaadettavan kuusen oksapainoja, toispuoleiselta vaikutti.

    Sahan purressa puuta, kahlasin viiden metrin päässä olevalle vessalle. Se oli hieman kallistunut järvelle päin ja ovi oli aavistuksen auki.

    - VARO! Kalle karjaisi ja havahduin puun rutinaan. Jostain syystä se ei totellutkaan Kallen ajatusta, vaan runko vääntyi ja puu lähti kaatumaan kesken sahauksen.

    Juoksin henkeni edestä tulojälkiä Kallen ohi. Kääntyessäni katsomaan, ehdin nähdä kuinka komea kuusi kaatui vessan päälle sentin tarkkuudella keskelle kattoa. Lumi pöllysi ja ilmassa lenteli laudan kappaleita.

    Saha oli sammunut ja Kallen kiroilu täytti hiljaisuuden.

    - Se on vielä huomenna tultava muutama vessapuu kaatamaan. Lainaatko sahaa kun kerran särjit sen minun?