Kalle käveli tuvassa edestakaisin. Sen kulmakarvojen välissä oli syvä ryppy ja käsi puristui nyrkkiin avautuen sormi kerrallaan. Kynnet Kalle oli jo pureskellut pikkupoikana koulutehtäviä hermoillessaan.

    Lattialankut notkuivat askeleista ja talon sillan alla hiiret suunnittelivat muuttoa navettaan. Välistä askeleet pysähtyivät ikkunan eteen ja sitten matka taas jatkui.

    - Mikä se miestä hermostuttaa? kysyin Kallelta Tekniikan Maailman luvun lomassa, kun olin saanut selville talviautotestin voittajan.

    - Minuako? Mikäs minua? Kalle vastasi tähyillen ikkunasta pakkasaamuun ja talolle tulevalle tielle.

    Pihamaa oli suurentunut sitten viime käynnistä monella lumilingon mitalla. Olin tullut Karsikkovaaralle nähdäkseni Kallen uuden auton.

    - Onko sinulle tulossa vieraita? jatkoin utelua, kun Kallen aamulenkki jatkui.

    - Ei nyt varsinaisesti.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kalle veti päälleen vanhan tuulipuvuntakin ja meni ulos. Nousin kiikusta ja katsoin hänen saapastelua navetalle. Menossa oli Kallelle epätavallista rivakkuutta.

    Palattuaan tupaan Kalle meni kirjoituspöytänsä ääreen, otti pöytälaatikosta mapin ja selaisi papereitaan.

    - EU- tarkastaja on tulossa käymään. Kävin katsomassa, että sonnipojilla on hännät suittuina.

    - Vai sekös sinua huolettaa, eivätkös ne nykyisin käy joka vuosi?

    - Käyväthän ne ja parhaina vuosina useamman kerran. Eikä minulla mitään huolestumisen aihetta ole. Kaikki on kunnossa. Tulevat laskemaan sonnien jalkojen määrän ja jakavat neljällä. Maatalouskomissaari haluaa kuulemma tietää minun sonnien häntien määrän, Kalle viisasteli ja yritti hyräillä laulua jonka sävelkulusta en saanut kiinni.

   Menin vuorostani ikkunan ääreen ja katsoin lumiselle tielle.

    - Joko kävit tekemässä autokaupat?

    - En ole ehtinyt, Kalle vastasi ja lajitteli sonnien papereita, oikoi kirjoituspöydällä olevia lehtiä ja selvitteli lankapuhelimen kierrejohtoa. – Ajattelin käydä ensiviikolla kaupungissa.

    - Minulla on taas lomaa puolessa välin viikkoa. Pääset kyydissä kun menen kaupunkiin, esitin Kallelle. Saisin hyvän syyn itsekin käydä autoliikkeessä.

    - Ainahan se kyyti kelpaa. Pitää ottaa repullinen riihikuivaa mukaan niin pääsen omilla kyydeillä takaisin, Kalle nauroi pinnallisesti.

 

Mennessäni autolle Kalle tuli perässä lumikolan kanssa pihapolkua ja kolasi ruskeaa vanaa pois lumesta.

    - Ihan herroille lumettoman polun meinasit?

    Kalle ei sanonut mitään vaan heilautti kättään.

    Olin jo kääntämässä pihasta kapealle tielle, kun rinteeseen ilmestyi auton valot. Jäin odottamaan, koska tielle ei sopinut kahta autoa rinnakkain, eikä ohituspaikkaa ollut.

    Vilkaisin taustapeilistä pihallaan seisovaa Kallea joka oli riisunut piponsa ja suki hiuksiaan parempaan järjestykseen. Sen jälkeen hän puisteli pipoa jalkaansa vasten.

   EU- tarkastajan sininen auton kaarsi pihamaalle. Näin taustapeilistä kuinka Kalle avasi auton oven, mutta sieltä ei noussutkaan EU- herraa, vaan taisi olla ihan EU- neiti.